tiistai 21. tammikuuta 2014

Rauhoittuminen.

Tulin vain ilmoittamaan, että blogissa saattaa olla hiljaista. Pitkäänkin, tai sitten ei. En tiedä.

Olen ymmärtänyt, että minulla on liikaa tekemistä. Vaikka kaikki on jollain tavalla kivaakin, niin sitä on silti liikaa. Olen alkanut karsimaan ylimääräistä pois vapaa-ajastani. Opettelen rauhoittumaan ja elämään paremmin hetkessä. Annan enemmän aikaa lapselleni. Opiskelin pitkään työnohella ja siitä minulle jäi sellainen "pakko olla menossa sitä ja tätä" -tyylinen ajatus. Mieleni tekisi edelleen opiskella jotain lisää jne, mutta nyt haluan hetken olla tyytyväinen tähän tilanteeseen.



via Pinterest.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Collect moments not things - ja syö kuppikakkuja!

Pakkasen siivittämät heipat kaikille pitkästä aikaa!

Kiitos viime postaukseen kommentoineille. Kiva kuulla, että muillakin on samanlaisia ajatuksia. Minulla on itsepalvelukirppiksellä ollut jo vajaan viikon tavaraa myynnissä ja huomenna olisi tarkoitus vielä siivoilla lisää nurkkia ja käydä sunnuntaina täyttämässä taas loosia. Kiva päästä ylimääräisestä tavarasta eroon, siivoaminenkin on niin paljon helpompaa.

Huomasin tänään Pinteristissä kivan tekstin, joka sopii hyvin tämän hetken ajatuksiini:


Hirveästi en ole ajatuksia ehtinyt muuten uhraamaan siivoamisella, tai millekään muulle, siellä työt vievät tällä hetkellä kaiken energian ja huomion. Onneksi ymmärsin viimein pyytää apua, ja sitä järjestyikin pikaisella aikataululla. Eli tämän viikonlopun huilin vähän rauhallisemmin mielin, ja maanantaina saan yhden käsiparin lisää hoitamaan työtehtäviä. Nyt mä myös lupaan, että yritän vapaalla ollessani olla miettimättä työjuttuja, enkä lue sähköposteja tms. Tykkään kyllä työstäni, mutta liika on liikaa. Stressinhallinnassa minulla on vielä paljon kehittämistä!



Poika innostui viime sunnuntaina leipomaan kuppikakkuja. Minä istuin pöydän vieressä ja luin ohjeet. Hienosti onnistuivat ja niistä tuli älyttömän hyvin. Ostin syksyllä kirjamessuilta Kuppikakut kirjan,
jossa on tälläinen kuppikakkujen perusohje:

Klassiset vaniljakuppikakut (12 kpl)

115 g pehmeää voita
115 g sokeria
2 kananmunaa kevyesti vatkattuna
1 tl vaniljauutetta
115 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl maitoa

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen.
2. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi
3. Vatkaa munat joukkoon pienissä erissä. Noin ruokalusikallinen kerrallaan.
4. Vatkaa vaniljauute joukkoon ja lisää jauhot siivilän läpi ja kääntele ne varovaisesti taikinan joukkoon.
5. Lisää maito ja kääntele varovasti joukkoon.
6. Annostele vuokiin ja paista noin 15-20 minuuttia.

Vaniljauutteen voi korvata myös esimerkiksi manteliuutteella, kuten me teimme. Näistä tuli tosi hyviä - nam!

Päälle sulattelin keltaisia Candymeltsejä. 




Mukavaa viikonloppua! 

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Tavarapaljous & aikapula - mitäs sitten?!

Toivottelen kaikille lukijoille onnea ja iloisia hetkiä vuoteen 2014!

Kiitos myös kuluneesta vuodesta. Blogini ensimmäisestä postauksesta on kohta tasan vuosi aikaa. Niin se aika vaan vierähtää. Tähän vuoteen on mahtanut aika paljon huolta ja murhetta, joten toivon, että vuosi 2014 olisi helpompi. Hyvältä näyttää, sillä pojan jouluna saatu todistuskin kertoo siitä, että käytös ja keskittymiskyky on parantunut. Koiratkin ovat molemmat olleet jo jonkin aikaa terveitä, joten toivotaan parasta! Töiden osalta kiire ja hampaiden kiristely näyttää jatkuvan, mutta saan olla kiitollinen siitä, että töitä riittää. Pienenä bonuksena on onneksi myös mukavat työkaverit - ei päivääkään mene ilman hihitystä, naurua ja hyväntahtoista pelleilyä. Kiitos kuluneesta vuodesta kuuluu siten myös kaikille teille, joiden kanssa vietän ison osan viikostani!

Sitten siihen aiheeseen, josta alunperin ajattelin postauksen tulla tekemään. Olen jo useamman kuukauden pohtinut elämänhallintaa ja siihen liittyviä asioita. Pikku hiljaa olen kypsytellyt ajatusta siitä, pitäisikö pyrkiä luopumaan kaikesta turhasta ja onko omat hankinnat aina tarpeellisia. Entäpä ekologisuus? Tai oman elämän helpous ja vaivattomuus? Onko minulla turhia aikasyöppöjä? Mielestäni näissä asioissa ei ole ainutta ja oikeaa vastausta, enkä missään tapauksessa väitä, että omat näkemykseni olisivat oikeat ja jonkun muun väärät. En lähtisi ketään neuvomaan miten elää ja kuluttaa, jokainen elää elämänsä kuten haluaa.




Tässä tiivistetysti omat ajatukseni:

Tavarapaljous

Meillä on liikaa tavaraa. Piste. Minun onnekseni (?) suurin osa on kirppiksiltä hankittua. Onnekseni -näkemystä tarkoitan rahallisesti ajateltuna. ;) Murisin joulun aikana perheelleni siitä, että meillä lojuu astioista, vaatteita jne pitkin poikin taloa ja saan jatkuvasta olla siivoamassa. Mieheni tuumasi asiaan näin: "kun meillä on muutenkin niin paljon kaikkea joka paikassa, niin tuntuu että tavaroita kuuluukin lojua siellä sun täällä". Jäin miettimään, että niinhän se on. Jos meillä selkeämpää, niin ei tekisi mieli jättää tavaroita lojumaan. Asuimme muutaman vuoden uudessa rivitaloasunnossa, joka oli hyvin pelkistetty. Silloin meillä oli aina paljon siistimpää ja puhtaampaa. Sisustusmakuni ei enää hyväksyä samanlaista kotia kuin silloin, mutta ehkäpä joku välimallin ratkaisu? Olisi helpompi siivota: saisi lattiat pestyä ja pölyt pyyhittyä helposti, eivätkä kaapit räjähtäisi käsiin heti kun niistä yrittää jotain ottaa. 


Kuluttaminen ja ostokset

Tavarapaljoudesta päästäänkin kätevästi aiheeseen kuluttaminen. Meillä suositaan mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa, tai ainakin suomalaista. Pyrin tekemään paljon itse, ostamaan esim käytettynä ja miettimään pitkäkestoisia ratkaisuja. Näissä olisi kuitenkin parantamisen varaa - ehkä pitäisi vaan jättää osa ostamatta. Huomasin ilokseni joulun alla, että olen enemmän ja enemmän alkanut tehdä itse koristeita ja lahjoja! Hyvä minä! Tänä jouluna lahjoimme itsetehdyillä herkuilla ja kierrätysvanerista tehdyillä kylteillä. Mielestäni kuluttamista ei kannata vetää täysin nolliin. Maailma ei pyöri ilman kuluttamista. Mutta ehkäpä voisin hemmotella itseäni vaikkapa paikallisessa ravintolassa tai vaikkapa tutun hierojan tarjoamilla palveluilla kuin ostaisin kiinassa valmistettua krääsää. Tätä pitää vielä hieman pohtia. 


Aikapula

Aina. Tuntuu, että päivät eivät vain riitä kaikkeen. Työ vie suuren osan päivästä, mutta sen lisäksi aina on kotitöitä, pojan harrastuksia jne. Omat harrastuksetkin vievät aikaa. Jäin pohtimaan, että onkohan osa "omista jutuista" turhia. Enkä nyt tarkoita, että oma aika olisi turhaa. En. Vaan sitä, että olen kova keksimään vaikkapa kotiin uusia juttuja, joiden takia pitää käydä siellä, täällä ja tuolla hakemassa sitä, tätä ja tota. Ja hups - taas meni iltapäivä. Kuten aikaisemminkin jo mainitsin, uskon että tavarapaljous vie ylimääräistä aikaa. Kaikki on aina hukassa, jonkun takana, jossain siellä missä tuhat muutakin juttua. Saati sitten pyykkien vieminen vaatekaappiin, jonne ei tahdo mahtua ainuttakaan sukkaa... Tykkäsin kovasti siitä, että nuorempana maaseudulla asuessani oli "asiointipäiviä". Hoidettavia asioita kerättiin enemmän samalle päivälle, jolloin käytiin kaupungissa. Nyt usean vuoden lähellä palveluita asuneena, huomaan käyväni jossain kaupassa lähes joka päivä. 


Ekologisuus ja luonnonmukaisuus

Tuotteiden alkuperä on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Olen esim. vaatteiden kohdalla ollut sitä mieltä, että en halua sijoittaa yhteen vaatteeseen kovin paljon rahaa. Vastine on sitten ollut paljon halpaa. Ja sitä kautta sitten myös paljon roskiin menevää tavaraa. Kaappini pursuilee muutamassa pesussa nukkaantuneita, venähtäneitä ja haalentuneita vaatteita. En silti haluaisi tukea vaatemerkkejä, joissa selvästi maksaa vain merkki. Turhien pakkauksien vähentäminen ja luonnonkosmetiikka kiinnostaisi myös. Tämäkin vaatii vielä pohdintaa. Jätteiden kierrätys meillä onkin jo hallinnassa. 



Käytä, mitä ostat!

Minä nimittäin havahdun usein, että en aina teen niin. Tajusin jouluruokia tehdessä, että minulla keittiönkaapeissa kaiken maailman pellavan -ja kurpitsansiemeniä, joita olen käyttänyt kerran. Innostun usein ostamaan jotain terveelliseksi/hyväksi/tms. mainostettua juttua, mutta sinne ne kaapin perälle jäävät. Ja sitten keittiönkaapit ovat täynnä. Hyvähän se on, että kaapeissa on jotain "hätävaraa", mutta, mutta... Sama pätee vaatteisiin: pitäisi ostaa vain sellaisia, jotka voi heti vetää päälle. Juhlavaatteet on tietenkin oma lukunsa. Mutta miksi ostaa paitaa, jota voisin ehkä ensi kesänä pitää. Tai no, tuo varmasti toimii, jos on ihan varma, että syksyllä alennuksesta ostetut vaatteet ovat kivoja vielä seuraavana kesänä, mutta minulla mieli ja maku muuttuu vuodessa liikaa... 



Tässähän tätä pohdintaa tuli. Ajatukset ovat vielä alkutaipaleella, mutta ajattelin laittaa jotain käytäntöön ihan pian. Pelkästään miettimällähän asiat eivät miksikään muutu. 

Alustava työlista on tässä:

1. Purkit ja putelit : käy läpi ja laita käyttöön vielä sopivat "tehokäyttöön", jonka jälkeen luonnonkosmetiikka testaukseen.
2. Tavaroiden karsiminen. Pahvilaatikot ovat jo auton takakontissa. Hyviä vinkkejä löysin mm. täältä (klik)
3. Siivoa keittiönkaapit. Ota kaapintäytteet ihan oikeasti käyttöön. Tietääkö kukaan voiko esim. lahjaksi saaduille kuiville elintarvikkeille (teet yms.) tehdä jotain muuta kuin heittää roskiin? Kaapissa on paljon sellaista, joita emme itse koskaan käytä.


Näillä aloitetaan. Otan ajatuksia, kommentteja ja vinkkejä mielelläni vastaan! :)

Nyt mä lähden koirien kanssa metsään ja aion ottaa myös uhmakkaan kahdeksanvuotiaan mukaani!